Viime aikoina olen huomannut asiakkaiden kysyvän: mutta teillähän on henkilöarvioitsijoina eri ammattikuntien edustajia? Niin on, eikö olekin hienoa. Laadukkaissa henkilöarviointitiimeissä käytettävä asiantuntemus on koottu eri alojen koulutuksissa ja erilaisissa työelämän haasteissa. Tämän yhteisen oppimisen tulokset on hyvä tarjota asiakkaiden tilanteeseen sopivina, laadukkaina ratkaisuina. Moniammatillisuuden edut tuntuvat nykyään niin itsestään selviltä, että perusteluja ei tule mietittyä. Mutta ammattikunta-ajattelullakin on kannattajansa.
Eniten asiantuntijatyön moniammatillisuutta on pohdittu ja tutkittu terveydenhuollossa, ja sairaalatyössä minäkin siitä aikanaan innostuin. Oli tärkeää kokea, että en pystynyt ratkaisemaan yhdenkään kuntoutujan ongelmia yksin, mutta kukaan ei sitä odottanutkaan. Sen sijaan minulta vaadittiin omien tietojeni avointa jakamista ja sinnikästä kyselemistä, kunnes ymmärsin riittävästi päästäkseni työssä eteenpäin. Tuolloin ei vielä puhuttu jaetusta kognitiosta tai oppimisyhteisöistä, mutta sitähän se oli. Moniammatillisessa yhteistyössä usean eri ammattikunnan edustajat työskentelevät yhdessä tuottaakseen asiakkaalle ja yhteisölle parhaan mahdollisen palvelun.
Asiakaslähtöisyys on henkilöarvioinnissa tärkein moniammatillisuuden eduista, asiakkaina sekä toimeksiantaja että ehdokas. Yhden ammattikunnan totuuksien sijaan joudutaan jo tiimin sisässä etsimään uusi tapa puhua asettaa tavoitteet. Luontevin vaihtoehto näkemysten kokoajaksi on silloin asiakkaalle tuotettu lisäarvo. Moniammatillisuus myös tukee oppimista, kun oppikirjojen auktoriteetit ja suljetut oppirakennelmat vaihdetaan avoimeen keskusteluun, jossa väitteet perusteellaan näytöin. Yhdessä asiakaslähtöisyys ja perusteltujen ratkaisujen tarve johtavat pragmatismiin, mikä henkilöarvioinnissa tarkoittaa kriteeriperustaisuutta: arviointiratkaisut perustellaan luontevimmin asiakasvaikuttavuudella. Moninäkökulmaisuuden on nähty myös lisäävän eettisyyttä, koska yhteistyö tuo omat ja ammattikunnan itsestäänselvyydet ja oletukset näkyviin ja kuuluviin.
Moniammatillisuus tukee myös organisaation oppimista ja innovaatioita. Henkilöarviointi on hyvä esimerkki reflektiivisestä asiantuntijuudesta, joka kehittyy voimakkaimmin koulukuntien ja tieteenalojen rajoilla ja solmukohdissa. Ensi vaiheessa tämä voi olla ammattirooleissa pitäytyvää, koordinoitua yhteistyötä, mutta yhteistyön syventyessä yhteisten ratkaisujen etsimiseksi myös yksilöiden osaaminen ja ajattelutapa muuttuu, uskalletaan luopua vakiintuneista tavoista ja asiakaslähtöinen synteesi alkaa tuntua hyvältä. Uudessa työtavassa syntyy syvällistä käsitteellistä ymmärrystä ja henkilöarvioitsijan ammattitaitoa.
Urakaariajattelun yleistyminen HR-toiminnoissa lisää sekin painetta moniammatillisuuteen, kun asiakas odottaa henkilöarvioinnin hyötyjä monella tasolla. Hyvä henkilöarviointi tukee ehdokkaan ammatillista kasvua: arviointi ja tutkimus tästä näkökulmasta on ollut suomalaisten aikuiskasvatuksen asiantuntijoiden osaamisen ytimessä. Johtamisen ja johtajuuden tutkimus- ja kehitystyön kärki on meilläkin jo pitkään ollut business schooleissa ja hallintotieteissä. Tiiminäkökulman ja organisaatiokulttuurin merkitys ei ole ainakaan vähentymässä: sosiaalipsykologien, sosiologien ja antropologien syvä ymmärrys näistä aiheista on ilmeinen lisäarvo henkilöarviointitiimeissä. Psykologeilla puolestaan on vahvat perinteet mittareiden kehittämisessä ja toimivan yksilön tutkimisessa. Teknisten tieteiden kiinnostus systeemiajatteluun on tuottanut mielenkiintoisia, henkilöarvioinnissakin käyttökelpoisia sovelluksia esimerkiksi päätöksenteosta ja yhteistyöstä työpaikoilla. Jokaisella näistä näkökulmista ja monilla muilla on annettavaa, jokaista niistä edustavat ammattilaiset kasvavat parhaiten yhteistyössä, mikään niistä ei yksin riitä.
Asiakkaita palvelevassa työssä korostuu myös moniammatillisten tiiimien kyky verkostoitua monipuolisesti. Erilaiset taustat ja kokemukset on koottu eri verkostoissa. Asiakkaiden kanssa yhteisiä verkostoja on enemmän kuin yksipuolisissa työyhteisöissä.
Moniammatillisuudessa on myös haasteensa. Joustavat roolit ja erilaiset lähestymistavat asettavat yksiulotteista arviointia suuremmat vaatimukset arviointiprosesseille: hyvän arviointiprosessin standardit auttavat tässä.
Myös koulutukselta monialainen yhteistyö vaatii paljon. Korkeakoulut ja niiden opiskelijat ovat onneksi muuttuneet maailman mukana: poikkitieteellisiä opintokokonaisuuksia tulee lisää, soveltavaa otetta ja työelämälähtöisyyttä arvostetaan. Monimutkaisessa maailmassa akateemiselle tiedolle haetaan oppiaineiden rajat ylittävää käyttöarvoa. Vastavalmistuneet alalle tulijat kertovat mielellään mitä henkilöarvioinnissa käyttökelpoista he osaavat, eivät pelkästään, mitä he ovat opiskelleet.
Petri Raivola toimii seniorikonsulttina MPS:n Tampereen toimistossa.
